Pahoitteluni hyppivästä kuvakoosta!
Vierailleen taiteilijan von mieheni blogi: http://saupaupou.blogspot.fi/
Silloin kun on kakka olo niin kannattaa muistaa, että maailmassa on kakkojen ihmisten lisäksi paljon hyviä ihmisiä (ja että kakkojen ihmisten kakka olo johtuu siitä, että heillä on elämässään paljon kakkaa, joka ei johdu sinusta). Kaikille ei voi olla mieliksi, mutta tosi ystävät hyväksyvät sinut juuri sellaisena pallerona kuin olet ja eivät täten haihdu elämästäsi vaikka sitä kuinka pelkäisi. :) Tätä rulianssia on tullut pyöriteltyä aika kauan omassa päälohkossa, mutta jospa se sinne alitajuntaan joskus uppoaisi. Omistettu kaikille ystävilleni, mutta erityisesti Reetalle , Jamesille , Hennille ja Santulle ! (Hmm tää sivu vetelee näitä kuvia ja tekstejä ihan omiin kohtiinsa. Pitääpä koittaa hitsata kasaan.)
Karvat on aivan mahtavia! <3
VastaaPoistaTaas sellainen aihe johon oli pakko heittää kommenttia kun itsekin pidän kehonkarvoituksesta niin muilla ihmisillä kuin itsellänikin. Etenkin parrat ja viikset tykästyttää mahdottoman paljon. :3
Siun kokemuksista poiketen ite olin nuorempana taas ihan päinvastainen - siinä missä muut ikäiset sekä oma äiti kauhistelivat mm. säärikarvoja niin itse ylpeilin niillä ja olin tyytyväinen enkä koskaan olisi edes ajatellut sheivaavani niitä pois. Ei kai ollut sitten hyväksymisenhakua kun oli jo valmiiksi kiusattu muista syistä niin jotenkin omanlaisuus pääsi korostumaan hassulla tavalla. Who knows.
Samaistun! Parrat on life! :D
PoistaKiva kuulla että oot ollu jo pennusta asenteellinen ja kantanut pörröytesi ylpeydellä. :D Olisinpa itsekin naperona omannut saman taidon, mutta hei - parempi myöhään kuin ei milloinkaan!